Vattenlöpning

Leirin loppu. Nilkka nyrjähti viattomasti, alkoi tulla nilkkalukkoja. Kunnes ei saatu enää auki. Kunnes alkoi jalkaterä turvota. Lepoa viikko ja lääkäriin. Nilkkalukko kahdesti auki ja nilkka ok, mutta jalkaterässä oli jo tuhoa.. Lääkäri: Pidä pari viikkoa juoksutaukoa, magneetissa ei näy mitään. Pyöräile ja tee nilkkajumppaa, tauon jälkeen vähitellen juoksua. Pyöräily oli huonosta, nilkkajumppa vielä pahempaa. Pari lenkkiä ja jalkaterä turpoaa taas.

 

Ei parannu ei ja jalkaterä turpoaa. Uusi magneetti kuukauden jälkeen. Rasitusosteopatia 1 ja 2 metatarsaalin päissä, vältä kävelyä. Ja lisää taukoa, onko jo 7.viikko..

 

Se tunne, kun..

 

2012 kesä jäi kesken takareiden repeämän vuoksi

 

2013 kesä jäi väliin ja syksyllä korvaleikkaus+4 viikkoa täyskielto kaikesta liikunnasta

 

2014 kesä jää väliin ja syksyllä taas korvaleikkaus+4-6 viikkoa lisää taukoa

 

olet vesijuossut viikkotolkulla ja se vaan jatkuu, 2kk täyteen??

 

parannat maailmaa vesijuostessa. Kiitos Heini!

 

pidät vapaaehtoisesti lepoa

 

Kaikesta huolimatta, tsemppiä kaikille kesään!

Minni

Like a fish out of water

eli Arizonan Flagstaffissa leireilemässä ollaan… 26h matkustus Helsinki-Lontoo-Phoenix-Flagstaff, 9h aikaero koti-Suomeen ja hapen haukkominen 2100m merenpinnan yläpuolella tuntui aluksi aikamoisena väsymyksenä. Viikossa elimistö alkoi sopeutua ja olo ei ollut enää kuin kalalla kuivalla maalla. Vaikka toki muistuttaa moisesta kovemmissa vauhdeissa. Korkeuttta kunnioittaen.

Mitenpä tänne päädyttiin? Monen mutkan kautta, joiden en uskonut suoristuvan tänne pääsemiseksi… Kesä/syksy 2013 meni töissä ja täydellisessä urheilupimennossa niin omalta kuin urheilun seuraamisenkin osalta. Vanha blogikin kaatui harmituksessa. Kesä lusittiin korvatulehduksessa, 5x antibiootteja syödessä, ylirasitustilassa ja lopulta korvaleikkauksessa lokakuussa. Johon ongelmat sitten loppuivatkin. Kunto oli myös loppunut aikoja sitten. Marraskuussa aloittelin rapakunnossa tv kova 5km 4.35/km eikä naurattanut yhtään. Mutta toisaalta hyvinkin tyytyväisenä kiersin taas Pirkkolaa ja täytin harjoituspäiväkirjaa.

Hallikauteen ei ollut kuntoa eikä innostusta, joten harjoittelin. Yksi korvatulehdus piti vielä hankkia vesijuostessa, kunnes lääkäriltä tuli täydellinen vesijuoksukielto/ehdoton vedenestokielto leikattuun korvaan eri syistä johtuen. Antibiooteilla siitä selvittiin ja matka kohti Flagstaffia näytti toteutuvan. Flagstaffin korkeanpaikan leiristä oli hyvät muistot keväältä 2012, jonka jälkeen juoksin este-ennätykseni ennen takareiden repeämää. Nyt tuo samainen repeämä parantui 1,5 vuoden oireilun jälkeen lokakuussa, joten jotain hyötyä tauosta oli.

Kuva Copyright Deb Gardner

Pari viikkoa on Coconinon piirikuntaa tallattu hienoissa vuoristomaisemissa Arizona traileja pitkin preeriakoirien ihmetellessä koloissaan. 2 vuoden takaisiin aikoihin en pääse treeneissä, mutta leiri on sujunut nousujohteisesti kesää ja syksyä paikkaillen. Pääpaino on VK-harjoittelussa ja pitkissä mäkivedoissa, MK-aluetta rassataan vetojen lopussa. Sää on vaihdellut 0…+15 ja taivaalta on tullut sekalaisesti lunta, vettä ja polttavaa auringonpaistetta.

Kaikki vastaantulevat juoksijat/kävelijät tervehtivät, How are You kuulee päivittäin, Starbucks, peanut butter, GMC Yukon XL ym isot autot; tietää olevansa Amerikassa. Kämppiksenä/harjoittelukaverina on Tuomisen Mira, jonka kanssa yhteiselo sujuu leppoisasti, vaikka nenä ja huuli turpeana ja leuka ruvella pari päivää juoksinkin. Peruslenkilläkin voi kaatua, mutta estejuoksijana aion edelleen ensi kesänä rataa kiertää.

Minni

PS. Sanni, kirjoittelehan Gordon kuulumisia !!!

The birth of Trainbuddies

Idea blogista syntyi 28.1.2014 metromatkalla Liikuntamyllyn treenien jälkeen. Epähuomiossa lähdimme metrolla väärään suuntaan; valittavanahan on 2 vaihtoehtoa ja reitti tuttuakin tutumpi Myllypuro-keskusta. Sattuuhan sitä 🙂  Sillä matkalla alkoi kuitenkin kypsymään mielessä idea blogista ja siitä tuli myös blogin nimi: Trainbuddies.

When 2 people are riding the train (or training in our case) together multiple times for an extended period of time. They bond and share experiences. That`s the train(ing)buddies 🙂

Mikä meitä kirjoittajia yhdistää? Olemme training buddies eli meitä yhdistää sama valmentaja ja yhteistreenit ja palo kestävyysjuoksuun. Molemmat myös tekevät tosissaan paluuta kisoihin kesäksi 2014 pidemmän tauon ja eri ongelmien jälkeen. Sanni on matkalla puolikkaasta maratonille ja Minni 3000m esteisiin, yhteisten matkojen ollessa 5000m.

Sanni on myös intohimoinen kokkaaja ja kotitaloustieteen opiskelija, joten blogi käsittelee urheilun lisäksi myös ruokajuttuja Sannin osalta. Tulemme kirjoittamaan silloin, kun siltä tuntuu, kuitenkin vähintään kerran kuukaudessa.

-Sanni ja Minni